Metsänhoitoa sähkölinjalla

Johtoalue pitää huomioida jo lähialueen metsää uudistettaessa. Kun kypsään ikään ehtineet puut kaadetaan uuden kasvun tieltä, ei johtoalueelle istuteta puuntaimia tai kylvetä puun siemeniä. Jos hakkuualueelle jää isoja puita siementämään uutta kasvua, niitä ei jätetä niin lähelle sähköjohtoa, että ne yltäisivät kaatuessaan johtojen päälle. Sama koskee myös metsäluonnon monimuotoisuuden suojelemiseksi hakkuuaukoille jätettäviä säästöpuita.

Kun puuntaimet ovat kasvaneet isommiksi, seuraa taimikon hoito. Johtoalueen vierimetsän taimikko hoidetaan normaalin taimikon tavoin. Havupuutaimikosta poistetaan niiden kasvua haittaava lehtipuuvesakko. Samalla säädellään myös taimikon tiheyttä ja edistetään sen järeytymistä. Tavoitteena on hyvälaatuisen, tuulta, myrskyjä ja lumikuormaa kestävän puuston syntyminen.

Metsikössä tehdään yleensä ensimmäinen myyntipuuta tuottava hakkuu eli ensiharvennus silloin, kun puuston pituus on ylittänyt 12 metriä. Tässä vaiheessa sähkölinjan vierimetsästä poistetaan riukuuntuneet nuoret männyt ja koivut, sillä ne ovat alttiita taipumaan linjojen päälle. Ensiharvennus pitää tehdä ajallaan paitsi häiriöttömän sähkönjakelun, myös tulevien puunmyyntitulojen varmistamiseksi.

 

Myöhemmissä harvennushakkuissa – 20–30 vuotta ensiharvennuksen jälkeen – sähkölinjan varrelta poistetaan kaikki pitkät ja kapealatvaisiksi kehittyneet lehtipuut sekä kaikki vahingoittuneet ja kallistuneet puut. Harvennus saa mielellään olla vähän lievempi kuin mitä metsänhoitosuosituksissa neuvotaan.

 

Kun hyvin hoidetun metsän kiertoaika on lopuillaan, on metsänomistajalla sadonkorjuun aika. Vierimetsän uudistamista ei pidä lykätä tarpeettomasti, sillä ikääntyvässä puustossa lahoaminen voi lisätä sekä myrsky- että tuulituhojen riskiä. Sähkölinjan varrelle ei kannata jättää pystyyn liian kapeita puustokaistaleita: heti hakkuun jälkeisinä vuosina hakkuuaukon reunametsä on altis tuulille ja myrskyille.